Michelle Morgan: The Girl ( + Marilyn Monroe 92)

Mietin pitkään, miten aloittaisin kirja-arvion kun haluan vain huutaa ääneen miten paljon rakastan tätä kirjaa. Ehkä se on sitten sopiva tapa aloittaa, joten täältä pesee: Michellen Morganin uusin Marilyn-kirja, The Girl, on mielettömän hyvä. Niin hyvä, että sen arvio sopii kunnioittamaan Marilynin 92-vuotissyntymäpäivää.

Mutta tuon sanominen ei riitä, vaan tarvitaan perusteluja. Joskus minua alkaa epäilyttää, jos jotain kirjaa kehutaan hurjasti. (Varsinkin, jos käy ilmi että kirja on saatu vastineeksi arviosta, kuten tässäkin tapauksessa.) Onko jotain paineita kehumiseen? Voiko mikään kirja olla niin hyvä?



Mielipiteeni ei ole koskaan ollut myytävänä, joten kun kehun The Girliä maasta taivaaseen, se on todella minun mielipiteeni. Ja seuraavaksi kerron miksi.



The Girl käsittelee hyvin mielenkiintoista ajanjaksoa Marilynin elämässä. 1950-luvun puolivälissä Marilyn meni naimisiin Joe DiMaggion kanssa ja erosi hänestä, työskenteli Kesäleskessä, kieltäytyi jatkuvista tyhmän blondin rooleista ja studioiden huonosta kohtelusta, muutti toiselle puolelle maata New Yorkiin, vietti rauhallista elämää maaseudulla, nautti New Yorkin kulttuurista, opiskeli näyttelemistä, perusti oman tuotantoyhtiön, palasi Hollywoodiin kuvaamaan Bussipysäkin, meni naimisiin Arthur Millerin kanssa ja matkusti Iso-Britanniaan kuvaamaan Prinssiä ja revyytyttöä. Noin niin kuin muutaman asian mainitakseni. Marilynistä tuli itsenäisempi eikä häntä pelottanut jättää taakse vanhaa tuttua elämää ja kaikkea, minkä puolesta hän oli siihen mennessä työskennellyt, ja aloittaa alusta vieraassa kaupungissa. Marilyn halusi tulla arvostetuksi työpaikallaan, toivoi saavansa haastavampia töitä ja pyrki aina oppimaan uutta. Häntä ei pelottanut tavoitella sitä mitä halusi, oli se sitten mitä tahansa.



Kuulostaako rohkealta jopa nykyajan naiselle? Marilyn teki tämän kaiken 50-luvulla, jolloin asenteet olivat vielä erilaiset. The Girlin alaotsikko onkin Marilyn Monroe, The Seven Year Itch and the Birth of an Unlikely Feminist. Feministi ei välttämättä ole ensimmäinen sana, jonka enemmistö yhdistää Marilyniin, varsinkin jos mielikuva Marilynista perustuu Kesälesken kuuluisimpaan kohtaukseen, jossa Marilynin valkoisen kesämekon helmat nousevat korviin. Marilyn todella halusi näytellä Kesäleskessä, mutta ei tuon helmakohtauksen vuoksi. Hänellä oli kuitenkin riittävästi bisnesvainua ymmärtääkseen, että tuo kohtaus oli arvokasta julkisuutta elokuvalle. Elokuvalle, johon hän uskoi. Elokuvalle, jonka myötä hän tutustui New Yorkiin, jonne hän päätti muuttaa erottuaan Joe DiMaggiosta ja saatuaan tarpeekseen siitä, miten studiot häntä kohtelivat.



Minusta on ihanaa lukea Marilyn-kirjoja jotka vievät mukanaan ja onnistuvat antamaan jotain uutta tietoa. Minähän olen pitänyt Marilynista 3-vuotiaasta asti ja "opiskellut" Marilynia 11-vuotiaasta asti. Michelle Morganin kirjat ovat siitä ihania, että ne todella antavat jotain uutta myös meille asiantuntijoille. Silti voin hyvin kuvitella, miten joku lähinnä Kesälesken helmakuvan tietävä tarttuu The Girliin ja tutustuu naiseen, joka oli niin paljon monipuolisempi ja syvällisempi kuin hänen julkisuuskuvansa.



The Girl on merkittävä kirja, joka syventyy tärkeään vaiheeseen Marilynin elämässä. Taustatyö on tehty huolella, kirjaa on viihdyttävä lukea ja sen käsittelemä ajanjakso on yksi Marilynin elämän merkittävimpiä. Suosittelen The Girliä ehdottomasti kaikille, joita Marilyn – tai 1950-luvun länsimaisen naisen elämä ja asema – vähänkään kiinnostaa.

Sain arvostelukappaleen tästä kirjasta.



How do you start a book review when all you want to do it shout out how much you loved the book? Maybe that's a good way to start? So here goes: I absolutely fell in love with Michelle Morgan's latest Marilyn book, The Girl. It's so good that I felt like the perfect day to post this review was on Marilyn's 92nd birthday.

But saying that I loved it isn't enough. Sometimes when people praise a book a lot, it can make me suspicious. (Especially if you read the fine print in the end of this post and find out that I received an ARC copy in exchange for an honest review.) Does the reviewer feel pressured to hype the book? Can a book even be that good?



Just to let you know, my opinion is not and has never been for sale. So when I say that The Girl easily became one of my all time favorite Marilyn Monroe books, I'm letting you know exactly how I feel. And next, I'm going to tell you why.



The Girl covers a very interesting period in Marilyn's life. During the mid-50's Marilyn married and divorced Joe DiMaggio, filmed The Seven Year Itch, refused to be typecast and treated badly by the studios, moved across the country to New York, lived a quiet life in the countryside, enjoyed the culture of New York City, studied acting, started her own production company, returned to Hollywood to film Bus Stop, married Arthur Miller and traveled to the UK to film The Prince and The Showgirl. Among other things. She became more independent and wasn't afraid to leave behind her old life and everything she had fought for to start anew in a strange city. She wanted to be respected at her workplace, hoped for more challenging roles and strived to learn more. She wasn't afraid to go after what she wanted out of life, no matter what it was.



This may sound brave for a woman to do even today, and Marilyn was doing it in the 1950's. The subtitle of The Girl is Marilyn Monroe, The Seven Year Itch and the Birth of an Unlikely Feminist. Feminist may not be the first word the majority of people think when they think of Marilyn, especially when they think of her most famous movie scene, which just happens to be from The Seven Year Itch: Marilyn in her white pleated summer dress, standing on a subway grate so that when a train goes by, her skirt lifts up. And Marilyn really wanted to do that part. The reason why she wanted to do it was not the skirt scene, but she had a business sense and knew how to milk that scene to benefit the movie. A movie she believed in. A movie which really introduced her to New York, the city she was to move to after divorcing Joe DiMaggio and growing tired of the way she was treated by the studios.



I really love the type of Marilyn books that manage to capture me and give me new information. Remember, I have adored Marilyn since I was three years old and have been a Monroe student since the age of eleven. Michelle Morgan's books do exactly that, and The Girl is no exception. It's an enjoyable read for those of us who already know a lot about Marilyn. But I can definitely see someone who's new to Marilyn, who probably has the image of the skirt scene in their mind picking up this book and also enjoying it very much.



The Girl is an important book that gives real insight to the turning point of Marilyn Monroe's life. The research is excellent, the writing captures the reader and the time period it covers is intriguing. I absolutely recommend this to anyone interested in Marilyn, or the Western world and the woman's place in it in the 1950's.




I received an ARC copy of the book in exchange of an honest review.

Comments

Popular Posts