Marilyn, Marilyn -novellikokoelma, toim. Salla Simukka & Marika Riikonen

Just a short FYI for starters: As this blog post is about the brand new Finnish book of short stories called Marilyn, Marilyn, this review will be only in Finnish.

Marilynista on kirjoitettu tuhansia kirjoja, mutta erittäin vähän suomeksi. Antti Alasen elokuviin keskittyvä Marilyn, alaston naamio on toistaiseksi ainoa suomalainen tietokirja Marilynista. Nyt keväällä 2017 julkaistiin novellikokoelma Marilyn, Marilyn, jonka kaikki 12 tarinaa keskittyvät tavalla tai toisella Marilyniin.

Koska olen pitkän linjan Marilyn-tutkija, suhtaudun kaunokirjallisiin Marilyn-teksteihin aina hieman varauksella. Proosaa vastaan minulla ei sinällään ole mitään; luen sitä paljon, kirjoitan itsekin, mutta ongelmaksi muodostuu se, jos fiktiivisen tekstin "Marilyn" ei millään tavalla vastaa sitä Marilynia, joka käy ilmi hänestä kirjoitetuissa luotettavissa ja hyvissä tietokirjoissa. Esimerkiksi Oatesin Blondia en kestä tästä syystä. Usein niissä tarinoissa, jotka saavat karvani pystyyn, keskitytään seksiin, lääkkeisiin, turmelukseen ja Marilynin oletettuun blondi-imagoon, jolloin todellinen ihminen jää juorujen alle. Totta kai kirjailijalla on oikeus ottaa inspiraatiota todellisesta henkilöstä, mutta mielestäni hyvä kirjailija pyrkii tavoittamaan myös jotain olennaista tästä ihmisestä. Kaikki on kiinni käsittelytavasta.

Nyt kun olen saanut paasattua suuni puhtaaksi, voin keskittyä itse novellikokoelmaan. Toivoin hyvää, pelkäsin pahaa ja olin lopulta iloisesti yllättynyt. Jokainen novelli on eri kirjailijan kirjoittama, joten mukaan tulee hyvin mielenkiintoisia ja erilaisia näkökantoja. Marilyn on teksteissä elokuvatähtenä, tyttärenä, näkynä, minäkertojana, metaforana, kiintopisteenä, ihanteena, lähellä, kaukana, kuolleena, läsnä. Hänen ääntään kuullaan, hänet nähdään toisten silmin. Juuri tämä toisten silmin näkeminen on kokoelman tärkein anti: miten Marilyn nähdään ja miten monella tavalla hän pulpahtelee esiin edelleen.

Muutamia novelleja haluan nostaa esiin aivan erityisesti. Salla Simukan novellissa Drag Queen pohditaan tarkkasilmäisesti sitä, mikä tekee Marilynin – ja mikä ei tee Marilynia. Sen käänne on erinomainen. Saara Turusen Minä ja se toinen on melkein elämäkerrallinen, ja kirjoitustavassa on jotain hyvin samanlaista kuin Marilynin omissa teksteissä. Peter Franzén lähestyy Marilynia Nana-Jeanessa niin, ettei tapahtumapaikkana voisi olla mikään muu kuin Hollywood Roosevelt Hotel. Tämän jos lukisi pimeänä iltana kynttilänvalossa... Tommi Kinnusen Jatsitytössä liikutaan kahdessa ajassa, villiä nuoruutta muistaen. Tarinan päähenkilön huomioonottaen on erityistä, miten pienessä osassa Marilyn siinä on. Marika Riikosen Kimaltava nainen rannalla lähtee liikkeelle aivan loistavasta tilanteesta, jossa keski-ikäinen Matti vuokramökin huussissa näkee yhtäkkiä rannalla Marilyn Monroen. Tietysti. Antti Tuomaisen Mustavalkoinen oli lopulta ehkä melkeinpä lempinovellini. Enempää en siitä tai muista novelleista halua paljastaa. Jos en jotain novellia maininnut, ei se automaattisesti tarkoita sen olleen huono. Nämä ovat minun suosikkini, lue kokoelma ja löydä omasi :) (Ja tule kertomaan siitä kommenteissa!)

Marilyn on aiheena niin laaja, että lopputulos voisi olla sillisalaatti, mutta sitä se ei ole. Marilyn, Marilyn on hyvin tasapainoinen ja monipuolinen katsaus siihen, millaisena Marilyn näyttäytyy paitsi kahdelletoista suomalaiskirjailijalle (sinällään jo mielenkiintoinen otanta) mutta myös monille muille ihmisille kautta maapallon. Novellien välissä on myös pieniä tietopaketteja Marilynista, joiden kohdalla en myöskään irvistellyt. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus on onnistunut ja suorastaan inspiroiva: ehkä kaivan naftaliinista ajatuksen omasta Marilyn-novellikokoelmasta...

Erityismaininta vielä Marilyn, Marilynin julkaisutilaisuudesta: 15.3. näytettiin lähes kaikissa Finnkinon teattereissa yleisön kolmesta vaihtoehdosta valikoima Marilyn-elokuva ja sitä ennen puoli tuntia suoraa lähetystä Tennispalatsista, jossa varsinainen julkistustilaisuus pidettiin. Nautiskelin julkkareista ja Piukoista paikoista täällä Kuopiossa varsin ylellisissä tunnelmissa. Yleisöä kannustettiin pukeutumaan Marilyn-teeman mukaan. Miten menikään se sanonta hullun yllyttämisestä...